Se fiilis, kun tajuat kesken luennon olevasi ihan väärällä alalla

Istuin eräällä luennolla, kun se iski oikein kunnolla. Miksi mä opiskelen tätä alaa? Miksi mä edes hain tänne opiskelemaan? Tää ei todellakaan ole mua varten. Muistan sen hetken elävästi, koska osittain tuon luennon myötä, olen nyt tässä. Opiskelemassa täysin eri alaa, lähes niin kaukana kotipaikkakunnaltani kuin Suomessa voi. Nyt voin sanoa rehellisesti, että olen tyytyväinen valintaani.

Opiskelin aikaisemmin Helsingin yliopistossa käsityönopettajaksi ja olin onneni kukkuloilla päästyäni sisään yliopistoon. Hakeuduin opiskelemaan tuota alaa, koska käsityöt olivat aina olleet rakas harrastukseni ja käytännönläheinen työ opetusalalla kiinnosti. Kaikki tuntui mahtavalta ensimmäisen vuoden ajan ja olin varma, että olen menossa oikeaan suuntaan. Opinnot tuntuivat motivoivilta, vaikka osa opiskelukavereistani olikin eri mieltä jo heti alusta asti. En vielä ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä aavistanut mitään tulevasta muutoksesta.

Kesän jälkeen fiilikset olivat muuttuneet ja vahvistuivat entisestään syksyn opintojen myötä. Harrastuksen muututtua pakolliseksi, motivaatio käsitöiden tekemiseen ja taitojen kehittämiseen hiipui, eikä opettajuuskaan tuntunut enää haaveeltani. Aloin suunnittelemaan opiskelualan vaihtoa. Aluksi tuntui, että vaihtaminen olisi jonkinlainen henkilökohtainen epäonnistuminen, koska motivaatio oli ollut aiemmin korkealla, opinnot sujuneet melko hyvin ja vastahan opinnoissa oli päästy kunnolla vauhtiin. Vaikka opiskelu olikin ihan mielenkiintoista, en enää nähnyt tulevaisuuttani kyseisellä alalla. Miten jaksaisin työtä, joka jo fuksivuoden jälkeen tuntuu väärältä minulle?

Päätin hakea opiskelemaan maantiedettä, koska se oli jo aiemmin kiinnostanut minua. Hieman ironista kyllä, kaksi vuotta aikaisemmin olin ollut aivan hilkulla valita maantieteen ykkösvaihtoehdoksi Opintopolussa, mutta vaihdoin hakukohteen viime hetkellä. Vaikka olinkin harkinnut molempia vaihtoehtoja ennen yhteishakua, hakukohteen vaihtaminen viime hetkellä oli näin jälkikäteen katsottuna melko hätiköity päätös. Silloin käsityötiede vei voiton, koska koin sen olevan käytännönläheisempää ja harrastuksen muuttaminen työksi kiinnosti. Ehkä käsityönopettajan ammatti tuntui tutummalta ja siksi turvallisemmalta. Nyt muutama vuosi myöhemmin menossa on toinen opiskeluvuosi maantiedettä Oulun yliopistossa, homma rullaa todella hyvin ja olen kokenut alan omakseni.

Opiskelualan vaihto ei ollut kuitenkaan aivan helppoa. Minua mietitytti se, jos tunne onkin vain ohimenevä tai jos seuraavakaan ala ei tunnu oikealta. Mitä jos taas vuoden jälkeen löydän itseni samasta tilanteesta? Nyt myöhemmin ajattelen asiaa niin, että on parempi kokeilla ja etsiä sitä omaa juttua, kuin jäädä odottamaan ihmettä tapahtuvaksi ja opiskelualan muuttuvan itseään kiinnostavaksi. Toki eihän opiskelu aina voi olla innostuksen ilotulitusta, joten on hyvä tiedostaa, milloin kyse on vain yhdestä kurssista eikä koko alasta.

Ennen mahdollista alan vaihtoa kannattaa myös selvittää, voiko omalta alalta suuntautua enemmän itseä kiinnostaviin asioihin ja pyrkiä esimerkiksi valinnaisilla opinnoilla rakentamaan itselle mielekäs kokonaisuus. Aina ei myöskään tarvitse mennä perinteistä polkua, jossa tehdään koko tutkinto samalla alalla. Monialaisuus voi antaa näkemystä, jota muilla, vain yhtä alaa, opiskelleilla ei ole.

Minulle se kertoo paljon, että nyt näen itseni tulevaisuudessa tekemässä opiskelualani töitä ja ne tuntuvat innostavilta. Silti minulle saattaa yhä toisinaan iskeä epävarmuus tulevaisuudestani, mutta koen pienen kriiseilyn oikeastaan kuuluvan opiskeluaikaan ja elämään ylipäätään. Jos motivaatio on kuitenkin nollissa pidemmän aikaa ja tulevat työmahdollisuudet puuduttaa jo opiskeluaikana, on varmaan hyvä miettiä asiaa tarkemmin.

Olen välillä harmitellut myös aikaisempiin opintoihin käyttämääni aikaa. Hukkasinko vain omaa aikaani ja veinkö samalla joltain sitoutuneemmalta hakijalta halutun opiskelupaikan? Olen kuitenkin ymmärtänyt, että nuo kaksi vuotta opettivat minulle paljon muun muassa yliopisto-opiskelusta, kasvatustieteestä, käsitöistä ja opiskelijaelämästä. Turhaan haikailen menetetyn ajan perään, kun todellisuudessa tuossa listassa ei ole yhtään asiaa, johon käytetty aika olisi täysin hukkaan heitettyä. Minun ei myöskään kannata harmitella muiden hakijoiden puolesta, koska olin aikaisemmin aivan yhtä sitoutunut käsityötieteen opintoihin kuin he. Muistutan itselleni myös edelleen, että työelämään ehtii kyllä aivan varmasti, joten liiallinen kiirehtiminen ei ole tarpeen. Mielestäni tärkeintä on löytää itseään aidosti kiinnostava ala, jotta työt sitten valmistuttua motivoivat!

WILMA LÄHDE

Vastaavanlaiset artikkelit

Viimeisimmät julkaisut

Suositellut työpaikat

Automaalari Tampereelle

Haemme asiakkaallemme automaalaria Espooseen.Etsimme reipasta, innokasta henkilöä jonka tärkein ominaisuus on halu ja hyvä asenne autoalaa kohtaan. Voit olla automaalariuran alkupäässä tai kokeneempi alan koulun...

Rakennusinsinööri Turkuun

Etsimme asiakasyrityksellemme suorarekrytointina rakennusinsinööriä vakituiseen työsuhteeseen Tampereelle. Asiakkaamme liikevaihto on tällä hetkellä noin 10 Meur vuodessa ja yritys on kovassa kasvussa. Kasvun myötä heidän matalaan...

Rengasasentaja Ouluun

Etsimme RENGASASENTAJIA kevätsesonkiin usealle eri Vantaan toimipisteelle! Etsitkö fyysistä työtä, jossa on mahdollista tehdä paljon töitä koko sesongin ajan mukana porukassa, jossa ei tekemisen meininkiä...