Poliisiammattikorkeakouluun pääseminen on monen korkeakouluopinnoista haaveilevan unelma. Millaista siellä opiskelu on? Millaisia ovat kanssaopiskelijat? Millaiset työnäkymät tulevaisuuden poliiseilla on? Nimettömänä pysyttelevä juuri poliisiammattikorkeakoulusta valmistunut uunituore poliisi kertoo tässä artikkelissa tarkemmin, millainen matka poliisiammattikorkeakoulussa opiskelu oli hänen omasta näkökulmastaan.
Alkutaival kohti poliisiammattikorkeakoulua: Miksi juuri poliisiksi?
Halusin poliisiksi, koska ala vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Työ vaikutti käytännönläheiseltä, mikä oli mieleeni jo heti alusta alkaen. Poliisinura ei ollut asia, josta haaveilin jo pienestä pitäen, vaan se tuli mieleeni vasta lukion loppupuolella, kun ajatukset siirtyivät kohti jatko-opintoja. Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijavalinnat tehdään neljästi vuodessa, mutta hain itse niihin kolmen vuoden ajan kerran vuodessa. Toisin sanoen kolmannella kerralla tärppäsi, sillä en panostanut kahdella ensimmäisellä kerralla tarpeeksi pääsykokeen kirjalliseen osuuteen.
Taustallani minulla on ylioppilastutkinto. Suoriuduin lukio-opinnoistani suunnitellusti kolmessa vuodessa keskinkertaisin paperein. Poliisiammattikorkeakouluun on siis hyvät mahdollisuudet päästä, vaikkei pärjäisi lukiossa erinomaisin tuloksin. Mikä tahansa toisen asteen koulutus käy pohjakoulutukseksi ennen poliisiammattikorkeakoulua.
Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeet
Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeet koostuvat kolmesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa suoritetaan fyysinen osuus, kirjallinen osuus ja psykologiset testit. Fyysinen osuus pitää sisällään puolentoista kilometrin mittaisen juoksutestin sekä ketteryysradan, joka suoritetaan liikuntahallissa. Ketteryysrata koostuu esimerkiksi hypyistä ja ketteryyttä vaativista osuuksista. Fyysiseen osuuteen kuului myös penkkipunnerrus ja leuanveto. Kirjallista osuutta varten piti lukea poliisiammattikorkeakoulun valintakoekirja, joka koostui eri poliisihenkilöstön kirjoittamista artikkeleista poliisialaan liittyen. Kirjallisessa osuudessa vaadittiin vertaileva teksti kolmen eri artikkelin pohjalta. Psykologisessa osuudessa testattiin erilaisia nopean kirjoituksen, päättelyn ja muistamisen taitoja. Ensimmäiseen vaiheeseen hakee vuosittain tuhansia hakijoita.
Pääsykokeiden toiseen vaiheeseen valittiin pieni määrä opiskelijoita. Toinen vaihe piti sisällään yksilöhaastattelun sekä erilaisia psykologisia yksilö- ja ryhmätehtäviä. Toinen vaihe oli kestoltaan huomattavasti lyhyempi, kuin ensimmäinen vaihe, joka lähes koko päivän. Toisen vaiheen jälkeen ilmoitettiin hakijan kokonaispisteet, ja se, pääseekö opiskelija opiskelemaan poliisiammattikorkeakouluun. Tämän jälkeen seurasi kolmas vaihe, jossa hakijan täytyi toimittaa aikaisemmat koulutodistukset, käydä lääkärin tarkastuksessa ja toimittaa uimataitotodistus. Tämän jälkeen opiskelija hyväksyttiin virallisesti poliisiammattikorkeakoulun opiskelijaksi.
Kahdella ensimmäisellä hakukerralla keskityin selkeästi pääsykokeen fyysiseen puoleen: kävin useasti viikossa salilla tehden pääsääntöisesti pääsykokeeseen valmistavia harjoitteita. Valmistauduin myös juoksuosuuteen pari kertaa viikossa tehden kestävyysjuoksua ja nopeusjuoksuharjoitteita. Minulla oli valmiiksi jo hyvät pohjat, mutta silti minun tuli hyvien pisteiden toivossa keskittyä tiettyihin liikkeisiin, kuten penkkipunnerrukseen. Hyvän liikuntataustan vuoksi minulla oli kuitenkin hyvä pohja pääsykokeisiin ja niihin valmistautumiseen. Panostin kirjallisuuteen osuuteen vasta viimeisellä hakukerrallani harjoittelemalla esseen tekoa ja lukemalla kaikki artikkelin huolellisesti läpi. Tästä oli suuri apu pääsykokeeseen, sillä viimeisellä kerralla minua onnisti kunnolla.
Opiskelu poliisiammattikorkeakoulussa: käytännönläheistä vai teoriaorientoitunutta?
Poliisiammattikorkeakoulun opinnot ovat olleet hyvin käytännönläheisiä. Esimerkiksi kampusalueelle rakennettu tekokaupunki mahdollistaa erilaisten poliisitehtävien käytännön tilanteiden harjoittelun. Käytännöllisempiin opintoihin kuuluvat esimerkiksi ajo-opetus, ampuma-aseen käsittelyn harjoitukset sekä oikeassa elämässä suoritettavien hälytystehtävien harjoittelu. Opinnot pitävät kuitenkin myös sisällään paljon niin sanotusti “kuivia opintoja”, eli lakiopetusta ja teorialähtöistä opetusta. Nämä ovat kuitenkin hyvin tärkeitä osata käytännön työn lisäksi, sillä ne ovat olennainen osa poliisin työtä.
Opintoihin sisältyy myös kymmenen kuukauden mittainen työharjoittelu, joka on opintojen loppupuolella. Työharjoittelupaikat ovat jaettu tiettyihin poliisilaitoksiin, jotka taas jaetaan opiskelijoiden kesken. Käytännössä se tarkoittaa, että opiskelija todennäköisesti joutuu muuttamaan kymmeneksi kuukaudeksi muualle työharjoittelupaikan perässä. Tähän on siis hyvä valmistautua jo etukäteen. Työharjoittelu on tärkeä osa opintojen kokonaisuutta, ja siitä jäi itselleni paljon käteen tulevaisuuden töitä varten.
Koska poliisiksi opiskeleva suorittaa ammattikorkeakoulututkintoa, pitää tutkinto sisällään myös opinnäytetyön, joka tehdään opintojen päätteeksi. Opinnäytetyön tulee liittyä poliisin ammattiin jollakin tavalla, ja niiden arvosteluun ja läpipääsyyn on omat kriteerinsä. Opinnäytetyö voi olla esimerkiksi toiminnallinen tai tutkiva.
Millainen on hyvä poliisi?
Hyvä poliisi on sellainen, joka suorittaa työnsä mallikkaasti noudattaen hyvää ammattietiikkaa. Poliisin työtä ohjaavat tiukat ammattieettiset ohjeet, mikä tarkoittaa sitä, että myös vapaa-ajalla poliisihenkilön käytöksen tulee olla esimerkillistä ja rehtiä. Poliisin tulee tiedostaa hänen tärkeä yhteiskunnallinen roolinsa ja vastuunsa. Työskentelemällä Poliisissa yksittäinen poliisi edustaa koko Suomen Poliisia. Yksittäisen poliisin käytös tulee siis olla sen mukaista. Työhön kuuluu valtaa ja vastuuta, joka poliisin täytyy tiedostaa toiminnassaan. Poliisin tulee olla puolueeton ja neutraali, ja hänen tulee antaa muille kansalaisille edustava ja hyvä kuva. Poliisi on siis koko kansan poliisi.
Edellä mainittu poliisin puolueettomuus ja neutraalius eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö poliisilla saisi olla mielipiteitä tai poliittisia vakaumuksia omassa henkilökohtaisessa elämässään. Nämä näkemykset eivät kuitenkaan saa näkyä tai vaikuttaa poliisin työntekoon.
Koen, että olen itse henkilönä sellainen, että kykenen täyttämään yllä esittelemäni hyvän poliisin kriteerit. Olen kaikkien kanssa toimeen tuleva, mukautuva ja ymmärtäväinen ihminen. Kykenen edustamaan suurempaa organisaatiota, eli tässä tapauksessa Suomen Poliisia.
Mitä opintojen jälkeen?
Tällä hetkellä olen juuri valmistunut, ja haen avoimia työtehtäviä eri poliisilaitoksilta. Poliisin ammatissa työllistyminen on hyvin todennäköistä, vaikka valmistumisen jälkeen voikin kulua hetki, ennen kuin töitä saa. Kun töitä on tehnyt tietyn ajan, voi hakea jatkokoulutuksiin. Ne voivat olla päällystötehtävien koulutuksia tai erikoistumiskoulutuksia. Työssä on siis useita mahdollisuuksia kouluttautua eri työtehtäviin jopa saman laitoksen sisällä. En ole itse ajatellut vielä jatkokouluttautumista, sillä haluan päästä suorittamaan poliisin tehtäviä valvonta- ja hälytyssektorilla. Tämä tarkoittaa siis toisin sanoen poliisin kenttätyötä.
Suosittelisin poliisin ammattia henkilölle, joka haluaa edetä työelämässään ja urallaan sekä on valmis erilaisiin haasteisiin, joita poliisin työ tuo mukanaan. Loppujen lopuksi poliisin työ on mielenkiintoista ja vaihtelevaa sekä pitää sisällään useita haasteita, jotka tekevät työstä mielekästä. Hakemista ei kannata jännittää turhaan, ja pitää sitä turhan haastavana. Kun on oma itsensä, ja valmistautuu riittävästi pääsykokeisiin, menestyy varmasti.
Rosa Parkkinen
Opiskelija, Tampereen yliopisto
email: rosaeparkki@gmail.com
Instagram: @rosaparkkinen
