Joskus se on tehtävä. Työnhaku nimittäin. Asiahan kuulostaa simppeliltä: Laitetaan hakemus ja mennään haastattelun kautta paiskimaan töitä. Miksi sitten joka kesä useat nuoret jäävät ilman kesätöitä?
Työmarkkinoilla painotetaan nykyään entistä enemmän kokemusta. Kaksikymppisenä pitäisi olla viisikymppisen työkokemus. Kuten opiskelussa, niin työelämässäkin paineet ovat kasvaneet. Yhä nuorempana täytyisi hankkia oman alan töitä: ensiksi pitäisi kuitenkin selvittää omat mielenkiinnonkohteensa. Itse näen tämän suurimpana kompastuskivenä monelle. Oletetaan liikaa, että pitäisi olla ammattilainen jossain. Oletus on nyt niin väärä kuin olla voikaan. Kokemuksella karttuu osaaminen eikä aiempaa opiskelutaustaakaan tarvitse olla. Rohkeuttahan uuteen hyppääminen vaatii, mutta palkinto urakan jälkeen on iso.
Ymmärrän myös raskaan kouluvuoden vaikutuksen. Ensimmäisenä koulun porteista ulos marssiessa ei tule mieleen katsella Mol.fi:stä työpaikkoja. Monet yritykset vieläpä vaativat koko kesän sitoutumista, joten aikaa muulle toiminnalle ei oikeastaan jää. Työnantajan kannalta pointti on ymmärrettävä: Yhden työntekijän pitäminen on järkevämpää kuin kouluttaa joka kuukausi paikkaan uusi. Toisaalta sitoutuminen vaatii joiltain liikaa, joten kesätyöt voi jäädä hakematta.
Varsinkin pienillä paikkakunnilla suhteilla on merkitystä. Ja jos niitä ei löydy, niin lopputulema on käytännössä aina sama: Työpaikkaa ei aukene. Voidaanko nuorta syyttää suhteiden puuttumisesta? Tämä on mielestäni mielenvikaisin asia työmaailmassa. Tavallaan asian ymmärtää, mutta hyvävelikerhon ylläpitäminen ei kuulu omiin intresseihini. Tuttujen palkkaaminen on varmasti mukavaa, mutta järjestelmänä se ei ole kovin oikeudenmukainen. Se on epäsuosivaa nuorille keiden vanhemmat ovat muuttaneet paikkakunnalle esimerkiksi pari vuotta takaperin. Joskus on kuitenkin turvallisempaa palkata tuttu ja tämän ymmärrän. Joskus kyse voi olla isommasta kuvasta, jossa isä palkkaa poikansa perheyritykseen tavoitteenaan saada poika kiinnostumaan alasta.
Itse olen kevään aikana kirjoitellut kymmeniä työhakemuksia. Olen huomannut, että varsinkin kesätöissä hakemuksella ei ole niinkään väliä. Eräs haastattelija mainitsi suoraan, ettei aikaa ole lukea kaikkia hakemuksia perusteellisesti läpi: saatikka haastatella kaikkia. Yleensä määrä ei korvaa laatua, mutta mitä useampaan paikkaan ehtii laittaa hakemuksen, niin sitä todennäköisemmin pääsee sisään. Pienempiin yrityksiin lähetettäviä hakemuksia kannattaa raapustaa tarkkaan. Isoimmille yrityksille, esimerkiksi osuuskaupoille, tulee tuhansia hakemuksia. Lopulta on tuuristakin kiinni tullaanko valituksi.
Helpoin reitti kesätienesteihin on yrittäjyys. Kevytyrittäjänä tai 4h-yrittäjänä saa itse päättää mitä tekee ja milloin: usein myös riskittömästi. Harvalla 15 kesäisellä toimeentulo on omista töistä kiinni. Yrittäjyys myös kasvattaa kurinalaisuutta: kukaan ei ole hoputtamassa töihin tai asioille. Jos haluaa rikastua, on sen eteen tehtävä itse töitä. Yrittäjyys ei ole kuitenkaan pelkkää rahan perässä juoksemista. Asiaan on oltava selvä intohimo. Yleensä parasta jälkeä yrityksellä saa, jos sen perustaa harrastuksen oheen. Osa voi tykätä puutarhan hoidosta tai osa maalauksesta. Onko parempaa yritysideaa kuin tehdä omaa osaamista vastaavia töitä ja palvella asiakkaita tällä?
Muita hyviä vaihtoehtoja kesätöiksi on urheiluseurat, varsinkin jos tykkää liikkua ja on muutenkin ollut seuran toiminnasta kiinnostunut. Myös erinäiset myyntityöt esimerkiksi toreilla voivat tuoda rahaa kassaan. Lopulta mielikuvitus on rajana. En itsekkään tiennyt, että kesätöitä olisi näinkin laajasti ennenkuin lähdin tutkimaan tarkemmin. Puhelinmyyntiä, päiväkotilasten hoitoa, vanhusten auttamista, koneteollisuutta, huvipuistotyöntekijöitä. Listaa voisi jatkaa pidempääkin.
Kun työelämään on päässyt sisään, niin siitä on vaikea luopua. Itse olen tykännyt paljon erinäisistä pätkätöistä ja näitä suosittelen opiskelun ohelle. Monet kunnat tarvitsevat varmasti sijaisia varhaiskasvatuksen, vanhustenhoidon sekä opetuksen piiriin. Rohkeasti yhteyttä lähimpiin toimipisteisiin! Hakemuksista ei menetä mitään. Päinvastoin. Kokemusta karttuu työhakemuksista- sekä haastatteluista.
Kyllä töitä tekevälle riittää. Ja myös tekemättömille tiedoksi: hopi hopi töihin.
Arttu Toivanen — väkevää kannanottoa opiskelijoiden asioihin susirajalta!
email: toivanenarttu3@gmail.com
Instagram: @ozoditriif
