Ei syksyä ilman opintoja

Olen nyt opiskellut noin neljätoista vuotta elämästäni taukoamatta. Olin lukion jälkeen täysin valmistautunut viettämään välivuotta, mutta rimaa hipoen pääsin kuin pääsinkin aloittamaan ammattikorkeakoulussa jo heti seuraavana syksynä.

Kävin pääsykokeissa sillä asenteella, että otan tilanteen täysin pelkkänä kokemuksena. Jos en pääse sisään, niin yritän ensi vuonna uudestaan. Ehkä juuri siksi, koska en ottanut asiasta liian suuria paineita, auttoi se minua onnistumaan.

Kun tieto korkeakoulupaikasta tuli olivat päällimmäisinä tunteina riemu ja innostus. En kuitenkaan voinut välttyä ristiriidalta. Minulla ei ollut mitään valmiita suunnitelmia välivuotta varten, mutta olin silti pyöritellyt mielessäni opiskelusta irtautumista. Olisi se sitten tarkoittanut työskentelyä kotimaassa tai ulkomaille au-pairiksi lähtemistä, mutta joka tapauksessa jotain muuta kuin uusia opintoja.

Aika pian tulin siihen tulokseen, että saan olla kiitollinen kouluun pääsemisestä. Minua ei haittaa olla lyhyitä aikoja tekemättä mitään, mutta pitemmän päälle tylsistyn ja kaipaan aktiviteettia. Oli lohduttavaa ajatella, että seuraavat neljä vuotta olisivat täysin turvattuja senkin kannalta.

Olen myös valmistumassa ammattiin, johon todella tunnen sopivani. Lisäksi valmistun siihen niin nuorena, että minulla on vielä pitkästi aikaa opiskella uuteenkiin ammattiin. Vaikka kahteen tai kolmeenkin, jos niin haluan. Eikä mielestäni koskaan muutenkaan ole liian myöhäistä lähteä opiskelemaan, koska elämä on liian lyhyt katumista varten. Tällä hetkellä pidänkin erittäin todennäköisenä sitä, että opintoni eivät jää tähän. Haluan tulevaisuudessa käydä opintoja samaan alaan liittyen, mutta sen enempää en ole asiaa suunnitellut. Sen aika ei ole vielä.

Kun opinnot lähtivät käyntiin syksyllä 2019, olin rehellisesti sanottuna aika ahdistunut. Syynä oli luopuminen lukioajoista, joiden taakse jääminen todella konkretisoitui uusien ovien avautuessa edessäni. En enää palannutkaan samaan paikkaan samojen ihmisten luo verrattuna edellisiin syksyihin. Minulla tuli ikävä tuttuja luokkahuoneita ja opettajia, jotka olin kaikki joutunut hyvästelemään vasta vähän aikaa sitten.

Ensimmäisen viikon aikana oli pitkien tutustumispäivien jälkeen bileitä ja muita tapahtumia, mutta olin henkisesti sekä fyysisesti niin väsynyt, etten jaksanut osallistua yhteenkään. Vaikka päivät olivat hyviä ja löysin nopeasti uusia ystäviä, niin päädyin iltaisin peiton alle itkemään. Samalla tiesin, että oloa kestäisi vain hetken ja kaikkeen uuteen tottuu aikanaan.

Olin tämän suhteen oikeassa. Seuraavien viikkojen aikana huomasin, etten enää samalla tavalla kaivannut takaisin vanhaan. Edelleen korkeakouluopiskelijan status tuntui vieraalta ja vastuun määrä verrattuna lukioon kasvoi huimasti, mutta yleisesti ottaen fiilikseni oli parempi. Päivä päivältä vahvistui tunne, että tänne minä kuulun.

Itse opiskeleminen ei tuntunut läheskään niin raskaalta kuin olin etukäteen olettanut. Uskon syynä olleen se, että journalismin opiskeleminen on suurimmaksi osaksi käytännönläheistä. Vuosien teoreettinen pänttääminen oli vaihtunut uusien laitteistojen opetteluun ja erilaisten mediasisältöjen tuottamiseen. Kaikista parasta oli heittää hyvästit matikalle, joka ei koskaan ole ollut vahvuuteni.

Joka kevät olen huokaissut helpotuksesta, että minun ei tarvitse täyttää yhteishakua ja ravata pääsykokeissa tai jännittää todistusvalintoja. Samalla olen seurannut sivusta, kun osa ystävistäni ovat kerta toisensa jälkeen joutunut pettymään. Se harmittaa itseänikin, koska toivoisin heidän pääsevän opiskelemaan heille mieluista ammattia ja kokemaan opiskelijaelämää. Jatko-opintoihin pääseminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.

Välivuosikin voi olla loistava mahdollisuus kokea uutta varsinkin silloin, kun sen osaa käyttää oikein. Se voi tarkoittaa myös itselle ajan ottamista ja rentoutumista, jos kokee sen sopivaksi vaihtoehdoksi. Välillä mietin, miten itse olisin loppujen lopuksi päätynyt välivuoteni viettämään. Uskon kuitenkin vahvasti kohtaloon ja siihen, että asiat menevät juuri niin kuin niiden pitääkin mennä.

Helena Petäjäkangas
Toimin Tiituksen sisällöntuottajana ja olen aina opiskelijoiden puolella

Vastaavanlaiset artikkelit

Viimeisimmät julkaisut

Suositellut työpaikat

Automaalari Tampereelle

Haemme asiakkaallemme automaalaria Espooseen.Etsimme reipasta, innokasta henkilöä jonka tärkein ominaisuus on halu ja hyvä asenne autoalaa kohtaan. Voit olla automaalariuran alkupäässä tai kokeneempi alan koulun...

Rakennusinsinööri Turkuun

Etsimme asiakasyrityksellemme suorarekrytointina rakennusinsinööriä vakituiseen työsuhteeseen Tampereelle. Asiakkaamme liikevaihto on tällä hetkellä noin 10 Meur vuodessa ja yritys on kovassa kasvussa. Kasvun myötä heidän matalaan...

Rengasasentaja Ouluun

Etsimme RENGASASENTAJIA kevätsesonkiin usealle eri Vantaan toimipisteelle! Etsitkö fyysistä työtä, jossa on mahdollista tehdä paljon töitä koko sesongin ajan mukana porukassa, jossa ei tekemisen meininkiä...