Istut lukion pitkän matematiikan toisella kurssilla, katselet ympärillesi ja katseesi vaeltelee luokkatovereidesi selkämyksissä. Kuulet vaimean haukotuksen takaasi. Et jaksa kiinnittää siihen huomiota. Haukotuksen olisi voinut tehdä kuka tahansa. Sitä paitsi, se tulee yhtä nopeasti kuin katoaakin. Niin kuin sinä lukiossa. Ensimmäisenä päivänä astut ovista sisään. Tervetuloa! Tänä vuonna sisään pääsi 237 opiskelijaa ja olet yksi heistä. Kolmen tai neljän vuoden päästä olet työskennellyt hullun raivolla, ja nimesi saattaa muistaa vain opettaja tai kaksi. Olethan ollut vain opiskelija muiden joukossa tullessasi lukioon, ja sellaiseksi myös jäät. Painaessasi lakin päähäsi sinut saattaa tunnistaa tuhatpäisestä yleisöstä muutama kymmenen henkilöä. Muuten olet vain “se joku tyyppi sieltä matikan kakkoskurssilta”.
Lukiossa sanotaan löytävän kavereita. Jos sinulla on niitä jo etukäteen, mahdollisuus on paljon suurempi; olet jo elämässäsi ehtinyt verkostoitumaan, hienoa! Jos sinulla ei kuitenkaan ole ollut kavereita tai ne ovat kaikonneet muualle, on jopa tuhatpäisen opiskelijajoukon keskeltä lähes mahdotonta löytää sitä toista yksinäistä, jolle uudet tutut kelpaisivat.
Kaverisuhteet ovat vähän kuin teatterielämys; odotellaan muilta suosituksia ennen kuin varataan omat liput näytökseen. Entäpä jos kukaan ei ole suosittelemassa juuri sinua, ihana ainutlaatuinen ihminen? Jos et saa mahdollisuutta kertoa kiinnostuksen kohteistasi, sillä muilla on jo mielessään omien ystäviensä mielenkiinnon kohteet? Jos kukaan ei saa ikinä tietää, että olet mestarillinen piirtointoilija, tai ihan vain sitä, että olet omasta mielestäsi hauska tyyppi ja helppoa juttuseuraa? Jos tunnistat nämä piirteet itsessäsi, tervetuloa joukkoon. Et suinkaan paini tämän asian kanssa yksin. Nykyään opiskelen musiikkia ammatikseni, ja en voisi olla kiitollisempi kiinnostuksesta jonka saan ja jota voin jakaa. Lukiossa minua ei edes huomattu, tai jos huomattiin, niin tsekattiin vain todetakseen minun luultavasti olevan tylsä ja laiska. Minulla ei ollut ikinä mahdollisuutta kertoa uusille ihmisille rakkaudestani musiikkiin ja teatteriin. Minulla ei ollut mahdollisuutta kertoa multi-instrumenttitaidoistani, saati saada jonkun ihmisen aikaa sen vertaa, että kuuntelisivat soittoani.
Ei kuitenkaan hätää! Tarjoan sinulle verrattain käytännöllisen tuotteen nimeltä Intohimo. Intohimolla voit erottua. Oletko valmis laittamaan kaiken peliin loistaaksesi Olympialaisissa? Oletko valmis laittamaan kaiken peliin ollaksesi maailman suosituin artisti? Entä oletko valmis laittamaan kaiken peliin ollaksesi syöpälääkkeen kehittäjä? Jos vastasit kyllä, olet juuri etsimämme henkilö.
Nimittäin intohimo on se asia, joka loistaa läpi. Sillä erottaudut. Eivät kaikki ole valmiita harjoittelemaan kuutta tuntia putkeen pianonsoittoa tai lautaseen osuvaa syöttöä pesäpallossa. Mutta sinä olet. Olet valmis erottautumaan massasta ja tekemään kaikkesi sen eteen, että erotut. Intohimo on tarjoamani tuote. Ota se vastaan, niin saatat löytää oman merkityksesi.
Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä: Keskity itseesi. Loista mielenkiinnonkohteissasi. Hakeudu joko fyysisesti tai internetin kautta ihmisten seuraan, jotka eivät tarvitse sinusta muiden suosituksia. He haluavat kuulla ne sinulta itseltään. Koulu on paikka, jossa on linjattu vain yksi tie. On aivan ok mennä sen tien mukaan, mutta on yhtä ok kävellä sen vieressä tai rakentaa oma vielä ainutlaatuisempi polku siihen viereen. Sinä pystyt siihen, kun jaksat keskittyä omaan vahvuusalueeseesi. Pyöri intohimosi ympärillä, vello siinä ja hukuttaudu sen tuomaan tunteeseen. Tiedän näkemättä, että sinulla on sellainen.
Noora Rantanen
