Yliopisto-opiskelijan arjen sisällöistä kuulee harvemmin puhuttavan, enkä ainakaan itse tiennyt opintojen käytännön puolesta lähes mitään, ennen kuin aloitin opintoni. Minut yllätti itsenäisyys, akateeminen vapaus mutta toisaalta myös vapauksien tuoma vastuu. Millaisia opinnot oikeasti ovat käytännön tasolla?
Käytännön arkea määrittää ensinnäkin ala, jota opiskelee. Omalla alallani, eli kasvatustieteissä ja varhaiskasvatuksessa, on moniin muihin aloihin verrattuna huomattavasti enemmän läsnäolollisia tunteja. Monien muiden alojen opinnot saattavat sen sijaan olla paljon itsenäisempiä. Toisaalta oli alalla paljon läsnäoloa tai ei, itsenäistä työskentelyä on joka tapauksessa reippaasti lukio-opintoihin verrattuna. Myös kurssikohtaista vaihtelua on, ja saman kurssin voi usein suorittaa monella eri tavalla. Opiskelijan alasta ja omista valinnoista riippuen opinnot voivat rakentua esimerkiksi luennoista, seminaareista ja pienryhmätunneista, tenteistä tai esseistä.
Luennot
Luennot ovat suurempia opiskelutilaisuuksia, ja samassa luentosalissa saattaa olla samanaikaisesti yli sata ihmistä. Hyvä luennoitsija osaa osallistaa opiskelijoita ja herättää keskustelua, mutta esimerkiksi seminaareihin verrattuna opetus on huomattavasti passiivisempaa. Luennoilla harvemmin on läsnäolopakkoa, eli opiskelijalla on useasti vapaus jäädä luennoilta pois. Tähän liittyy toisaalta myös vastuuta, sillä läpäistäkseen kurssin opiskelijan tulee usein osoittaa sisäistäneensä kurssin sisällöt esimerkiksi tenttimällä tai pitämällä oppimispäiväkirjaa. Toisin sanoen, vaikka luennoilta olisi vapaus olla pois, se ei välttämättä ole kannattavaa. Monilla aloilla luennot tallennetaan, ja varsinkin viimeisinä vuosina etäopiskelun suosion noustessa tämä on ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Seminaarit ja pienryhmätunnit
Seminaarit ja pienryhmätunnit ovat yleensä lähimpänä lukio-opetusta. Seminaareilla ja pienryhmätunneilla ollaan usein pienemmällä porukalla, ja siellä on myös usein läsnäolopakko, joka tarkoittaa, että mahdollisista poissaoloista tulee korvaavia tehtäviä. Opetuksessa ollaan enemmän vuorovaikutuksessa verrattuna passiivisempiin luento-opintoihin, joissa toiminta on opiskelijan näkökulmasta usein passiivista. Pienryhmäopintoihin ja seminaareihin voi myös liittyä ryhmätöitä, jotka voivat olla esimerkiksi esseitä tai esitelmiä.
Tenttiminen
Tenttiminen on varmasti yleisin tapa suorittaa kurssi itsenäisesti. Tentti voi olla koko kurssin yksittäinen suoritustapa, jolloin yhden kurssin tentittävä alue voi paisua laajemmaksi kuin ylioppilaskirjoituksiin luettavan oppiaineen kirjojen sivumäärät. Toisaalta tentit voivat taas olla kurssin pienempiä osasuorituksia, eli läpäistäkseen kurssin tulee olla luennoilla, tehdä tentti ja osallistua pienryhmäopetukseen.
Tenttien sisältö voi olla esseitä tai toisinaan monivalintoja. Yliopistoilla on erillisiä tenttiluokkia, joihin tentti mennään suorittamaan. Toisaalta jotkin tenteistä voidaan kurssista riippuen suorittaa erilaisilta oppimisalustoilta (kuten Moodlesta) kotoa käsin.
Esseesuoritus
Jos kurssilla on esseesuoritus, tarkoittaa se usein, että opiskelijan tulee rakentaa itsenäisesti yleensä 10–20 sivun tieteellinen essee kurssikirjallisuuden pohjalta kurssin kannalta keskeisistä aiheista. Vaikka sivumäärä saattaa kuulostaa hurjalta sellaiselle, joka ei ole vielä tottunut esseiden kirjoittamiseen, koen itse esseesuorituksen kivammaksi, kuin tenttimisen. Kun työstää esseetä, oppiminen tuntuu tehokkaammalta, koska kirjallisuudesta sisäistettyä tietoa tulee soveltaa. Usein aiheessa on soveltamisen varaa, joten lähestymistavan voi myös valita itselleen mieluisaksi.
Toisinaan essee saattaa tenttien tavoin olla jonkin kurssin osasuorituksena, jolloin kirjoitettava sivumäärä ja esseen laajuus ovat pienempiä. Joillakin kursseilla saattaa myös olla käytössä ryhmä- ja pariesseet, jolloin kirjoitustyötä ei tarvitse tehdä kokonaan yksin.
Etäopinnot
Vallitsevan koronapandemian vuoksi opinnot ovat olleet jo toista vuotta yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kokonaan etänä. Uskotaan, että koronapandemian helpottuessa jäädään ehkä entiseen verrattuna yhä enemmissä määrin etäopetukseen. Etäopetus on siis tullut jäädäkseen korkeakouluopetukseen. Tämä tarkoittaa, että opiskelijalta vaaditaan entistä enemmän ajanhallinnan taitoja ja kykyä puurtaa opintoja yksin ilman vuorovaikutusta muiden kanssa. Opetus painottuu siis yhä enemmissä määrin itsenäisiin essee- ja tenttisuorituksiin sekä etäluentoihin. Tässä on sekä etuja että haittoja: moni kokee musertavana vuorovaikutuksettoman pänttäämisen, kun taas toisaalta moni kokee työelämän ja opintojen yhteensovittamisen helpommaksi etäopintojen vuoksi.
Rosa Parkkinen
Tiitus sisällöntuottaja ja opiskelija
E-mail: rosaeparkki@gmail.com
IG: rosaparkkinen
