Kesä purskuttaa kovaa tahtia eteenpäin, elokuinen valmistujaispäivä lähenee ja epävarmuus tulevaisuudesta kalvaa sisällä.
Sopiiko tästä edes puhua? Olenhan nyt korkeasti koulutettu, kanditutkinnon ja kielitaidon omaava hyvä tyyppi, joka ‘varmasti tulee pärjäämään elämässä’. Mutta entä jos en? Mitä jos en löydäkään koulutustani vastaavaa työtä? Mikä edes on koulutusta vastaava työ humanistille?
Läheisten ja tuttavien kehut energisyydestä ja varmasta menestymisestä lämmittävät mieltä, mutta työpaikkahaastattelujen ja -tarjousten poissaolo synkentävät innokkaimmankin vastavalmistuneen ajatukset.
Hakiessani kesätöitä ensimmäistä kertaa pienen kotikyläni ulkopuolelta luulin paikan löytymisen olevan helppoa suuren tarjonnan perusteella. Ajatukseni osoittautui valitettavasti vääräksi paikkojen rajallisuuden ja hakijoiden välisen kovan kilpailun takia. Kun valmistumisen kynnyksellä hakee liki kolmeenkymmeneen kesätyöpaikkaan ja saa kutsun yhteen haastatteluun, kokee väistämättäkin epäonnistumisen ja epävarmuuden tunteita, jotka salakavalasti närhivät itsetuntoa.
Pakon sanelemana päätin muuttaa ajattelutapaani ja julistaa tämän kesän viimeiseksi lomaksi, ottaa viimeisetkin ilot irti opiskelijan vapaudesta ja kerätä voimia syksyllä alkavaan työharjoitteluun. Tätä päätöstä helpotti myös ajatus tulevaisuuden päätösten (kuten jatkokoulutus ja työ) lykkäämisestä kevättalveen, jolloin maisterihaku aukeaa ja pimeys motivoi tekemään muutoksia kohti valoisampia aikoja.
Tästä asenteenmuutoksesta ja julistuksesta huolimatta, epävarmuus tulevaisuudesta pulpahtelee pinnalle aika ajoin. Valmistun Kansainvälisten Opintojen kandiksi Leidenin Yliopistosta elokuussa ja vaikka kuinka olen tykännyt opintojeni monitieteellisyydestä, tarkan erikoistumisen uupuminen tuntuu raskaalle. Tietopohja on laaja ja globaalien ilmiöiden tarkastelu monista näkökulmista helppoa, mutta työelämän tarkkoihin raameihin nämä taidot eivät riitä. Tai sitten en ole vielä löytänyt omaa paikkaani ja lomakesä auttaa hahmottamaan omat intohimot ja taidot tarkemmin.
Toivon, että löydän paikkani työelämässä ja pääsen hyödyntämään monialaista osaamista sekä toimimaan omia arvojani edistävästi. Toivo ei kuitenkaan riitä varmistamaan tulevaisuuta ja välillä tuntuu, ettei hyvä koulutus ja asennekaan riitä, vaikka niin kovasti väitetään.
Katri Jalonen – Sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmiöistä kiinnostunut, horjumaton tasa-arvon kannattaja ja lempeä itsensä haastaja.
Opiskelija ja Tiituksen sisällöntuottaja
Instagram: @katrijalonen
LinkedIn: Katri Jalonen
email: jalonenkatri@gmail.com
puh. 044 5680 665
