Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen voi joskus tuntua työläältä, etenkin jos stressi painaa päälle. Joskus voi tuntua helpommalta vain luovuttaa kokonaan, syödä pelkkää roiskeläppäpizzaa sängyn pohjalla ja heittää unirytmi roskikseen. Lisäksi joka tuutista pursuaa vinkkejä ja neuvoja siihen, mitä kannattaisi ja pitäisi tehdä. (Tämä on nyt yksi niistä tuuteista, mutta jos luet tällä viikolla vain yhden artikkelin hyvinvointivinkeistä, tämä on hyvä valinta.)
On totta, että elämänhallinta vaatii työtä. Positiiviset muutokset eivät useimmiten tapahdu itsestään, vaan ne pitää aktiivisesti tuoda osaksi omaa päivärytmiä ja elämäntapoja. Tämä ei silti tarkoita, että ensimmäisen askeleen täytyy olla koko päivärytmin kerralla uusiksi pistäminen ja 20 minuuttia meditaatiota päivässä. Olen itse yrittänyt tällaista täyskäännöstä useita kertoja ja todennut joka kerta lannistuneena, että siitä sain vain kamalat paineet ja lopuksi pahan mielen, kun epäonnistuu.
Rytinällä tehdyt elämäntaparemontit eivät yleensä kanna kovin kauas. Paljon palkitsevampaa ja tehokkaampaa on tehdä yksi pieni muutos kerrallaan: sen sijaan, että yrittää meditoida 20 minuuttia päivässä, aloittaakin yhdellä minuutilla. Kun siitä on tullut tapa, voi ajan nostaa kahteen minuuttiin ja niin edelleen.
Tässä artikkelissa esittelen viisi pientä hyvinvointitekoa, joilla on yllättävän suuri vaikutus elämänlaatuun. Niistä jokainen vie muutaman minuutin kerrallaan ja maksaa korkeintaan muutamia euroja. Jaossa on siis helppoja onnistumisen kokemuksia ja parempaa oloa. Ainakin omalla kohdallani nämä ovat olleet toimivia ja (pienen) vaivan arvoisia tapoja voida paremmin.
1.Veden juominen
Veden juominen on välttämätöntä terveydelle. Se on myös asia, joka unohtuu todella helposti. Säännöllinen, riittävä vedenjuonti ei tee suuria ihmeitä – esimerkiksi motivaatio siivoukseen ei maagisesti herää, vaikka joisi kuusi litraa vettä päivässä – mutta olen huomannut, että jos en juo tarpeeksi vettä, minulle tulee epämääräisen huono olo.
Se lienee siis ollut normaali olotilani vuosia, ennen kuin aloin kantaa vesipulloa jatkuvasti mukanani. Nykyään aloitan jokaisen aamuni ottamalla pari hörppyä vettä ja pidän vesipulloa päivän aikana työpöydälläni näkyvällä paikalla, jotta vettä tulee juotua pitkin päivää.
Kun vedenjuonnista tulee vakiintunut tapa, nestehukan ja sen vaikutukset oloon alkaa huomata nopeasti, mikä puolestaan kannustaa jatkamaan säännöllistä veden juomista.
2. Venyttely
Venyttely on hyvä tapa pitää lihasjumit edes hieman kurissa ja saada veri kiertämään kehossa pitkän opiskelu- tai työpäivän aikana. Venyttely on erityisen tärkeää istumatyötä tekeville. Päivittäisen venyttelyhetken ei tarvitse olla pitkä; muutama minuutti riittää. Uusia tapoja opetellessa vaikeaa on usein muistaa uusi rutiini. Ongelman voi yrittää ratkaista laittamalla itselleen puhelimeen muistutuksen tai vaikkapa muistilapun näkyvälle paikalle.
Itse aloitin päivittäisen venyttelyn tämän vuoden alussa. Päätin, että venyttelen aina lounaan jälkeen. Laitoin muistutukseksi post-it-lapun paikalle, jossa näen sen koko ajan koneella istuessani. Tämä metodi toimi varsin hyvin, ja nyt venyttely on jo melko lailla kiinteä osa päivittäistä rutiiniani.
3. Itsensä hemmottelu
Itselleen pitäisi muistaa olla armollinen. Vaikka pelkkä ajoittainen lahjominen ei riitä empatian osoitukseksi itseään kohtaan, itsensä hemmottelu silloin tällöin on silti helppo tapa osoittaa myötätuntoa itseään kohtaan. Hemmottelun ei tarvitse olla mitään isoa: palkinto voi olla suklaapatukka, hyvä ateria tai se, että antaa itselleen vapaapäivän velvollisuuksista.
4. Kiitollisuuden harjoittaminen
Kiitollisuuden harjoittaminen lisää tutkitusti kokemusta onnellisuudesta. Logiikka piilee siinä, että kiitollisuuden harjoittaminen opettaa kiinnittämään huomiota myönteisiin asioihin. Tämä ei tarkoita sitä, että aina pitäisi olla positiivinen ja että kaikesta pitäisi olla kiitollinen. Ei tietenkään! Ihmisillä on kuitenkin taipumus kiinnittää enemmän huomioita kielteisiin asioihin, jolloin positiiviset asiat saattavat jäädä epäkohtien, stressin ja ahdistuksen varjoon. Kiitollisuuden harjoittaminen opettaa kiinnittämään huomioita siihen, kun onkin hyvä päivä tai jotain hyvää tapahtuu. Esimerkiksi masennuksen kanssa kamppailevilla ihmisillä voi olla tunne, että kaikki on aina huonosti, ja olen todennut kiitollisuuden olevan tehokas vastalääke siihen. Kiitollisuuden harjoittamisesta voivat kuitenkin hyötyä aivan kaikki.
Miten kiitollisuutta sitten käytännössä harjoitetaan? Se on tässä ehkä parasta: se on helppoa ja nopeaa. Tarvitset kynän, paperia ja viisi minuuttia aikaa. Listaa aluksi vaikka kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Ne voivat olla arkisia asioita, kuten vapaapäivä, hyvä sää tai kavereiden näkeminen. Voit kuitenkin miettiä elämääsi myös laajemmassa mittakaavassa, jolloin listalle voi nousta sellaisia asioita kuin se, että on koti ja rahaa ruokaan, tai se, että voi kävellä kaupungilla ilman pelkoa siitä, että kuolee pommiräjähdyksessä.
Kiitollisuuden harjoittaminen on kaikkein tehokkainta, jos sitä tekee säännöllisesti. Tapaa voi harjoittaa vaikka kerran viikossa. Itse listaan keskiviikkoiltaisin viisi asiaa, joista olen kiitollinen. Pidemmän päälle (ja joidenkin ihmisten kohdalla, minä mukaan lukien, jo varsin nopeastikin) tämä tapa muuttaa ajattelumalleja. Se herkistää huomaamaan, mikä on hyvin ja arvostamaan sitä. Se myös kasvattaa resilienssiä eli psykologista palautumiskykyä esimerkiksi kehittämällä suhteellisuudentajua. Vastoinkäymiset tuntuvat edelleen pahalta, niin kuin niiden kuuluukin, mutta oppii kuitenkin hahmottamaan sen, että hyviäkin asioita tapahtuu ja että kaikki ei ole huonosti, vaikka hetkellisesti seinät tuntuisivatkin kaatuvan päälle.
5. Taukojen pitäminen
Opiskeluun ja työhön uppoutuessa unohtaa helposti työskentelyn tauottamisen – ainakin minulle tämä on hyvin tyypillistä. Aloin kiinnittää huomiota siihen, että luettuani vahingossa tuntikausia putkeen pääni oli niin jumissa, ettei oppimisesta tullut enää mitään. Niinpä aloin käyttää pomodoro-tekniikkaa, jossa työskennellään keskeytyksettä 25 minuuttia ja sitten pidetään viiden minuutin tauko. Kahden tunnin välein pidetään pidempi, esimerkiksi vartin pituinen, tauko. Tauoilla voi sitten vaikka lukea uudet viestit, jotka ovat jääneet huomaamatta, koska työskennellessä puhelin on tietenkin äänettömällä.
Pomodoro-tekniikka on vain yksi tapa tauottaa työskentelyä, mutta olennaista on se, että taukoja muistaa ylipäätään pitää. Itselläni tauotus unohtuu, jos ajastin ei muistuta minua siitä 25 minuutin välein.
Ajastimen kanssa työskentelystä on tullut jo tapa. Sen sijaan minulla riittäisi kehittämistä vielä siinä, mitä teen tauoilla. Tällä hetkellä katson musiikkivideoita, mutta se ei ehkä ole ihanteellinen tapa tauottaa työskentelyä, sillä silloin ei tule noustua pois koneelta. Siksi pyrin välillä myös esimerkiksi tekemään kotitöitä, leikkimään lemmikkien kanssa tai kävelemään toiseen huoneeseen juttelemaan kumppanini kanssa. Ja hei – tauollahan voi vaikka venytellä ja juoda vettä.
Mira Kainulainen
Kieli-intoilija ja englannin kääntäjä, jolla on kyltymätön tarve kehittää itseään, oppia uutta ja parantaa maailmaa.
Sähköposti: mira.kainulainen@outlook.com
