Joka syksy koulujen alkaessa mediassa muistutetaan liikenteessä liikkujia varomaan ekaluokkalaisia koulumatkallaan. Tänä vuonna tähän samaan koulujen alkamisen mediakuplaan ovat ilmestyneet K-kauppojen kiusaamisvapaa-vyöhykkeet, joissa kaupat sitoutuvat olemaan turvapaikkoja ja toivottavat jokaisen tervetulleeksi juuri sellaisena kuin ovat eikä kiusaamista hyväksytä. Tästä inspiroituneena aloin pohtia, miten korkeakouluissa pyritään kitkemään kiusaamista. En usko, että olen koskaan törmännyt mainokseen, kampanjaan tai tapahtumaan, joka koskisi kolmannen asteen koululaitoksilla tapahtuvaa kiusaamista tai häirintää. Tuntuu oudolle, että yksi koulutusaste jätetään kokonaan mainitsematta koulukiusaamista kitkevissä kampanjoissa, koska valitettavasti epäilen, etteivät korkeakoulut ole turvallisia paikkoja jokaiselle.
Nopean tutkimuksen pohjalta huomasinkin, että korkeakouluissa, kuten muillakin koulutusasteilla sekä työpaikoilla, tapahtuu kiusaamista. Mutta kuten työpaikkakiusaamiseen, myös korkeakoulukiusaamiseen ja -häirintään liittyy vähättelyn ja vaikenemisen kulttuuri. Tämä tekee asiasta vaikean puhuttavan sekä kiusaamista kohdanneiden ja siihen puuttuvien tahojen osalta.
Yleinen ajatus on myös se, etteivät aikuiset kiusaa tai jätä toisia porukoiden ulkopuolelle. Aikuisten välisessä kanssakäymisessä on kuitenkin monia eri syrjiviä toimintatapoja, joita ei välttämättä edes osaa kyseenalaistaa. Tästä oivana esimerkkinä on Suomen opiskelijakulttuurin alkoholikeskeisyys. On ironista, että opiskelijakulttuuri perustuu ylenpalttiseen alkoholin käyttöön, vaikka alkoholismi on yksi Suomen yleisimmistä sairauksista ja lähes jokaisella suomalaisella on jokin kosketuspinta alkoholismiin esimerkiksi läheisen kautta. Koska monet orientaatioviikkojen ja opiskelijaelämän tapahtumat keskittyvät alkoholi juomiseen, voi osa (holittomista) opiskelijoista kokea itsensä ulkopuoliseksi. Siksi olisi kuitenkin tärkeä toimia ja puhua sensitiivisesti sekä tarjota laaja tarjonta toimintaa, joka ei perustu humalan haulle. Pelkkä sensitiivinen puhe ja alkoholittomat tekemiset saattavat tehdä monen osallistujan olon paljon mukavammaksi.
Juttelin isoäitini kanssa muutama viikko sitten hänen kohtaamasta kiusaamisesta ala-asteella. Hän on ottolapsi ja varttui köyhissä, mutta rakastavissa oloissa. Mummuni täyttää tänä vuonna 74 ja purskahti kyyneliin kertoessaan, kuinka häntä on kiusattu ala-asteella. Isosisarusten vanhat vaatteet ja käytetyt koulukirjat sekä kodin askareissa auttaminen olivat riittäviä syitä ryhmän ulkopuolelle jättämiseen. Mummu kertoi, kuinka hän vielä tänä päivänäkin uusissa sosiaalisissa tilanteissa tuntee itsensä kaikista huonoimmaksi ja köyhimmäksi paikallaolijaksi. Mummun ala-aste-ajoista on jo kuusikymmentä vuotta ja silti ne vielä vaikuttavat hänen mieleensä ja itseluottamukseensa. Siksi koenkin, että kiusaamisen ja häirinnän mahdollisuudet tulee minimoida aina ja joka paikassa. Myös korkeakouluissa.
Lyhyen tutkimukseni perusteella korkeakoulut ovat sitoutuneet kiusaamisen vastaiseen työhön esimerkiksi asettamalla rajat häiriökäyttäytymiselle sekä tarjoamalla neuvontaa kiusaamista ja häirintää kokeneille opiskelijoille.
Muun muassa Aalto-yliopisto edellyttää oppilailtaan ja työntekijöiltään vastuullista ja muita kunnioittavaa käytöstä. Koulu myös tarjoaa keskusteluapua, tukea ja toimenpiteitä epäasiallisen kohtelun ja häirinnän tapahtuessa. TAMKin korkeakouluyhteisössä kiusaamista varten on nimetty häirintäyhdyshenkilöt, jotka tarjoavat tukea ja neuvontaa sekä ohjaavat tarvittaessa avun piiriin.
Vaikka korkeakoulut linjaavat olevansa kiusaamisesta vapaita ja kaikkia kunnioittavia turvallisia, on tärkeää muistaa sensitiivinen puhe ja kaikkien huomioiminen jokapäiväisissä keskusteluissa sekä tapahtumien suunnittelussa. Toivoisin korkeakouluilta (ja muiltakin kouluasteilta) kaikille pakollisia sensitiivisyyteen keskittyviä opintoja, jotta jokaisella on mahdollisuus oppia kunnioittavammaksi ja ymmärtäväisemmäksi yksilöksi. Unelmissani myös jokainen kurssi ja oppitunti aloitettaisiin kertaamalla turvallisen tilan säännöt, jotta kaikki ymmärtävät niiden tarkoituksen ja oppivat tarjoamaan turvallisen tilan.
Valitettavasti tämä postaus ei ollut kiusaamista ja häirintää kokeneilla vertaistuellinen, mutta toivon, että tämä toimii muistutuksena jokaiselle koettaa luoda turvallisen tilan ympärilleen. Se onnistuu kunnioittamalla jokaisen oikeutta mielipiteeseensä sekä kohtelemalla kaikkia yhdenvertaisesti.
Jos kuitenkin tarvitsen vertaistukea, neuvontaa ja apua kokemasi kiusaamisen tai häirinnän takia, googleta korkeakoulusi nimi + kiusaaminen. Näin löydät tarvitsemasi yhteyshenkilöt, jotka auttavat sinua tilanteessasi. Ja muista, että kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun vika.
Katri Jalonen – Sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmiöistä kiinnostunut, horjumaton tasa-arvon kannattaja ja lempeä itsensä haastaja.
Opiskelija ja Tiituksen sisällöntuottaja
Instagram: @katrijalonen
LinkedIn: Katri Jalonen
email: jalonenkatri@gmail.com
puh. 044 5680 665
