Suoraan lukiosta tai muutaman välivuoden jälkeen ylioppilaslakin saamisesta on varmaankin perinteisin reitti yliopiston penkille. Moni ei kuitenkaan tiedä, että yliopiston ovet voivat aueta myös muita reittejä. Tyyne Mäkeläinen kertoo seuraavaksi omasta taipaleestaan ammattikoulusta yliopistoon.
Mutkainen tie ammattikouluun
Koulu ei ollut minulle helppoa. Jo peruskoulussa koin haasteita, ja opinnot tuntuivat raskailta. Myöhemmin minulla diagnosoitiin lukivaikeus, mutta peruskoulun aikana diagnoosista ei ollut vielä tietoa. Siksi tapani opiskella oli minulle hyvin kuormittava, ja se vei jaksamista arjestani paljon. Lukivaikeuteni ilmeni myös haasteina lukea pidempiä tekstejä. Tästä syystä minulle tuntui itsestään selvältä hakea peruskoulun jälkeen ammattikouluun alalle, joka minua kiinnosti sen sijaan, että olisin hakenut lukioon, jossa joutuisin kohtaamaan haasteita opinnoissani enemmissä määrin. Sen vuoksi päädyin peruskoulun jälkeen opiskelemaan ammattikoulussa nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi.
Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan koulutukseen kuului neljä harjoittelua, joiden aikana minulla vahvistui halu tehdä ihmisten kanssa töitä. Heti ammattiopintojeni alussa sain myös apua lukivaikeuteeni. Avun myötä aloin uskomaan enemmän itseeni ja osaamiseeni, sillä ajatus siitä, että olin vain laiska ja osaamaton, alkoi väistyä. Haasteilleni oli siis löytynyt jokin syy.
Ammattitutkinnon jälkeen
Ammattikoululta pääsin tutkintotodistus kourassa eteenpäin kolmen vuoden tavoiteajassa. Valmistumisen jälkeen suunnitelmani olivat auki. Varhaiskasvatus kiinnosti minua alana jo tässä vaiheessa paljon, mutta korkeakouluopinnot mietityttivät. Aloin kuitenkin työskennellä päiväkodissa ryhmäavustajana. Aikeinani oli alun perin olla päiväkodissa töissä puolisen vuotta, ja sitten jatkaa elämässäni eteenpäin, mutta päädyinkin pysymään sillä tiellä muutaman vuoden. Ala vei mukanaan, ja sen opiskelu alkoi kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Pidin työssäni siitä, että oma tekeminen ja persoona heijastui työhön hyvällä tavalla. Sen lisäksi minulla alkoi olla kasvava halu kehittää itseäni ja oppia uutta. Samaan aikaan myös monet kaverini aloittelivat korkeakouluopintoja.
Ennen opintoihin hakemista elämääni vaikutti merkittävästi perheenjäseneni vakava sairastuminen. Annoin itsestäni paljon auttaakseni perheenjäsentäni, ja pitkään elin laittaen omat tarpeeni ja haaveeni sivuun. Tämän jälkeen tein päätöksen tehdä jotakin, mistä itse haaveilin, eli hain opiskelemaan kasvatustieteitä yliopistoon.
Yliopiston ovet aukeavat
Hain opiskelemaan kahdesti. Varhaiskasvatuksen opettajaksi haetaan opiskelemaan valtakunnallisella kasvatustieteiden valintakokeella (VAKAVA), joka on uudistunut viime vuosina paljon. Ensimmäisellä hakukerrallani kokeeseen jaettiin ennakkomateriaali, ja jäin töistä pois valmistautuakseni kokeisiin kunnolla. Minulla oli haasteita lukemisessa, mutta haasteista huolimatta pääsin soveltuvuuskokeisiin asti. Tieni kuitenkin katkesi sillä kertaa soveltuvuuskokeisiin, eivätkä yliopiston ovet vielä silloin auenneet.
Toisella hakukerrallani koemateriaali jaettiin vasta kokeessa paikan päällä sähköisessä muodossa. Minulle jäi kokeesta kamala olo, ja tunne siitä, etten pärjännyt. Tuntemuksistani huolimatta minua onnisti, sillä pääsin tällä kertaa sekä VAKAVA-kokeesta että soveltuvuuskokeista läpi, ja opinnot saivat alkaa!
Opinnot olivat alkuun haastavia, sillä pitkien esseiden kirjoittaminen ja pääpointtien poimiminen pitkien kurssikirjallisuuksien seasta tuntui haasteelliselta. Sain kuitenkin tukea opintoihini yliopiston puolelta, ja sain lukivaikeuteni vuoksi opintojeni tueksi erityisjärjestelyjä. Olen saanut apukeinoja opintoihin, ja oppinut parempia opiskelutekniikoita, joiden myötä opinnot ovat sujuneet loppujen lopuksi hyvin!
Mitä kuuluu nyt?
Minulle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Aloitan toista vuotta varhaiskasvatuksen opettajaopintoja Tampereen yliopistolla. Syksy on alkanut tuutoroinnilla, ja luvassa on muutamia mielenkiintoisia kursseja, joiden alkua jo vähän odottelen.
Ajattelin aluksi, ettei minun ole mahdollista päästä yliopistoon ammattikoulutaustalla. Tein kuitenkin kovasti töitä, ja pääsin pisteeseen, jossa olen nyt. Aina kannattaa tarttua mahdollisuuksiin, joita on, ja hakea opiskelemaan!
Rosa Parkkinen
Tiitus sisällöntuottaja ja opiskelija
E-mail: rosaeparkki@gmail.com
IG: rosaparkkinen
